Vuosi 2018 oli remonttivuosi

Tein tänään aamulla Virtasen elämän Instagram-tilin kuvista #bestnine-koosteen ja havahduin samalla siihen, että täällä blogin puolella on ollut viime maaliskuusta lähtien hyvin hiljasta, tai tarkemmin sanottuna täysin äänetöntä. Voin myös rehellisesti sanoa, että Instagram ei ole antanut todellista kuvaa elämästämme, vaan sinne on ikuistettu muutama kaunis hetki vuoden varrelta, vaikka ympärillä on ollut täysi reminttikaaos.

Remontin keskellä on myös tähän blogiin kirjoittaminen jäänyt niin taka-alalle, että piti ihan miettiä, miten tänne kirjaudutaan. Mietin myös vakavasti koko blogin sulkemista. Statistiikkoja hetken tutkittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jatkan edelleen tämän kirjoittamista, koska nyt on taas paljon kokemusta vanhan talon remontista (ja lisää tulossa), ja tuosta remontoinnista kirjoittamani jutut näyttävät kiinnostavan kovasti teitä lukijoita. Tässä postauksessa kerron hyvin lyhyesti, mitä kaikkea olemme tehneet viime maaliskuusta lähtien, kirjoittelen sitten jokaisesta remonttivaiheesta oman postauksen, jossa kerron tarkemmin remontin vaiheista ja vastaan tulleista yllätyksistä. Yllätyksiä kyllä riittää, kun remontoi vanhaa taloa. Koskaan et voi etukäteen ennakoida kaikkea, mitä vastaan tulee.

Tätä remonttia aloittaessamme ajattelin, että muutama vuosi sitten tekemämme perusteellinen keittiöremontti oli aika hurja kokemus, mutta nyt voi todeta, että se oli pientä alkulämmittelyä tänä vuonna tekemäämme verrattuna. Keittiöremontin hyvä puoli oli myös se, että puolen vuoden puurtamisen jälkeen meillä oli valmis mieleinen keittiö. Nykyisessä remontissamme yhdeksän kuukauden puurtamisen jälkeen ei ole oikestaan vielä mitään visuaalisesti valmista. Talomme on toki nyt teknisesti huomattavasti paremmassa kunnossa, kuin aiemmin, mutta ulkoisesti jopa huonommassa kunnossa kuin remonttia aloitettaessa. Eli tämä todella vaatii kärsivällisyyttä.

Tämän vuoden remontin vaiheet:

Maaliskuussa käynnistimme remontin tekemällä oviaukon talomme kellarista kuistin alla sijaitsevaan varastoon, jonne aiemmin oli kulku vain ulkokautta kellariin menevästä luikasta. Koska tuo luiska poistettiin kesän remontin yhteydessä, tarvittiin varastoon sisäänkäynti talosta. Tähän varastoon tulee tulevaisuudessa talomme uusi viinikellari, mutta tällä hetkellä tuo huone on lattiasta kattoon täynnä kaikkea varastoitavaa tavaraa.

Oviaukon tekemisen jälkeen ryhdyimme valmistelemaan varsinaista kesän remonttia: talomme kellari tyhjennettiin kaikesta tavarasta, pihasta kaivettiin ylös kaikki säilytettävät perennat ja pihasta purettiin kaikki kivetykset.

Kesäkuussa tulivat remonttimiehet. Ensimmäiset pari viikkoa menivät siihen, kun kellaristamme piikattiin kaikki lattiat ja kannettiin betonit ja ylimääräiset maaainekset pois. Lisäksi kellarista uusittiin viemärit. Tämän jälkeen paikalle tuli kaivinkone ja talomme ympärille kaivettiin noin kolme metriä syvä "vallihauta" salaojia varten. Kaivanto oli talossamme tavallista syvempi, koska osassa taloamme on kaksi kerrosta, ja yllätykseksemme myös talon toisen puolen perustukset oli tehty yhtä syvälle.

 Kaivamisen jälkeen alkoi eristäminen, salaojaputkien laittaminen ja tonttiviemärin uusiminen. Samalla kaivettiin tontistamme ylös myös 90-luvulla pois käytöstä poistettu öljysäiliö, joka oli jätetty maahan. Pitkä kuuma heinäkuu menikin näissä hommissa sekä tontin täyttämisessä.

Elokuussa pihan osalta remonttimme oli siinä vaiheessa, että odotettiin urakoijaa, joka viimeisteli pihan ja kylvi nurmikot. Ja syyskuun alussa minä pääsin lopulta istuttamaan pihaamme koko kesän erilaisissa ruukuissa viettäneet vanhat perennat sekä pihasuunnitelman mukaiset uudet kasvit. Kaikki pihan kivityöt jäivät seuraavaan kesään, joten kauhean viimeistellyltä pihamme ei vieläkään näytä.

Elokuussa hommat jatkuivat myös kellarissamme. Sinne täytyi tehdä vielä yksi uusi oviaukko tulevaa saunaosastoamme varten, siistiä talon antura, laittaa lattiaan pohjasorat ja eristeet sekä lattialämmitysputket. Viimein lokakuussa kellarin lattia valettiin ja ennen joulua uskallettiin pistää tilaan pieni lattialämmitys. Mutta vielä ollaan kaukana niistä hetkistä, että kellariin päästäisiin tekemään saunaa.

Vaikka kaikki asiat ovatkin vielä varsin keskeneräisiä, on tämän vuoden aikana tullut ainakin opittua rutkasti kärsivällisyyttä. Uskon, että jonain päivänä meillä on viimein toiveidemme mukainen piha ja sauna ja kylppäri kellarissa. Mutta on siihen vielä jonkin verran matkaa ja hommaa aika hurjasti. Moni tuttavamme onkin todennut, että taidamme rakentaa uutta omakotitaloa vanhoihin kuoriin.

Ihmeeksemme nurmikko ehti kasvaa pihaamme hyvin vielä syyskuussa.

Pahoitteluni huonolaatuisista kuvista, järjestelmäkamera ei ole oikein pysynyt matkassa kaiken keskellä.

Oikein mukavaa tulevaa vuotta toivotellen, Rouva Virtanen